Ei kiva.

Hei kaikki!

Tämä kuukausi on ollut ehdottomasti minulle, henkilökohtaisesti, raskain ja ahdistavin kuukausi tähän mennessä. Edes facebookiton ja tipaton eivät pääse näille turhautumislukemille. Selvisin ensimmäisen viikonlopun, joka piti sisällään eräillä pienikokoisilla festareilla käynnin ja eräät rennot kotibileet, ilman meikinhiventäkään. Selvisin kaksi työpäivää Anolalla, selvisin ajotunnin ja sitten se tapahtui. Häpeällinen ratkeaminen meikin polulle. Sulkavan soudut ja rakkaan ukkini hautajaiset. Ei. En selvinnyt enää. Meikkasin kahtena päivänä. Niin. Rikoin meikitöntä, koska en enää kestänyt sitä tunnetta, minkä meikitön minulle antaa. Shame on me.

Tahdon kertoa siitä tunteesta, kun meikkasin vaikken olisi saanut.

Tunsin oloni jo ennen sitä petturiksi ja vakuuttelin itselleni vähän väliä, että voin meikata. Päässäni takoi kokoajan ääni, joka houkutteli ja pyrki oikeuttamaan meikkaamisen. Se ei hiljennyt, eikä omatuntoni ääni ollut tarpeeksi vahva ja kantava, vaan siirryin meikkaamaan. Sitten se tapahtui. Se odottamaton käänne. Meikkaaminen ei tuntunut läheskään niin hyvältä, kuin odotin sen tuntuvan. En omasta mielestäni näyttänyt yhtään sen kauniimmalta tai kivemmalta, vaan oikeastaan vaan suttuiselta versiolta puhtaasta katjasta. En osannut meikata niin kuin olisin halunnut! En pitänyt siitä meikistä, jonka itselleni loin ja ahdistuin entistä enemmän. Olin rikkonut meikitöntä, enkä edes saanut siitä tarpeeksi tyydytystä. Sain entistä huonomman fiiliksen. Olin siis ruma, vaikka tunkisin naamaani mitä.

Onko meikittömän idea siis tämä: jos olet ruma, olet ruma meikinkin kanssa? Koska siltä minusta tuntuu! Meikitön on saattanut kaiken ahdistavuutensa keskellä näyttää oikeat kyntensä. Meikki olikin vain illuusio mielessäni, illuusio jonka mukaan näytän paremmalta meikin kanssa. Voi olla, etten näytä ihan näin rumalta, kuin miltä ilman meikkiä näytän, mutten voi koskaan saada itsestäni kaunista. Tai voi olla, etten osaa meikata itsestäni kaunista. Turhauttavaa! En tiedä miten nämä havainnot itsestäni ja meikittömästä vaikuttavat tulevaisuuteeni, mutten näe tästä kuukaudesta mitään hyötyä enää. Tämä vain alentaa itseluottamusta, puhumattakaan itsevarmuudesta. 

Jaana ei keksinyt mitään muuta rankaisua, kuin omantunnon tuskat. Omatuntoni päätti keksiä rangaistuksen. Korvaan nämä meikilliset päivät jatkamalla meikitöntä kaksi päivää pidempään. Eli minun meikittömäni loppuu 3.8, kun Jaanalla se loppuu 1.8. Joidenkin mielestä rangaistus on liian helppo, joten jos tiedät paremman tavan rankaista sääntöjen rikkomisesta, niin kerro ihmeessä.

Erittäin kaunista ja meikillistä kesää muille, jotka eivät haasteeseemme uskaltautuneet! Tässä pari kuvaa ihmisistä, joita meikki muuttaa hyvinkin paljon.

:-(

Jaana jo kirjoitteli tuntemuksia meikittömästä tänne. Ajattelin itsekkin vähän kertoilla. 

Olin varma, etten selviä edes ensimmäisestä viikosta. Selvisin kuin selvisinkin, mutten ole vielä varma, voinko selvitä kokonaista kuukautta. Meikki on itselle niiin tärkeä osa elämää. Se on asia, jonka parissa tahdon työskennellä tulevaisuudessa. Meikkaaminen on miellyttävää monesta syystä. Niistä hyvin pinnallisista ja joistakin ei niin pinnallisista syistä. Kun olen meikannut, tunnen näyttäväni hyvältä ja tunnen kiinnostuvani eritavalla ympäristöstäni. Eri asiat painuvat mieleen, olen sosiaalisempi, nauravaisempi ja kaikinpuolin tyytyväisempi. Meikittömänä en jaksa kiinnostua siitä mitä ympärilläni tapahtuu. Tahdon pyydellä anteeksi sitä, etten jaksanut nähdä vaivaa aamulla (johtuu varmaankin yhteiskunnan luomista pinnallisista normeista, jotka niin pyrin täyttämään). Meikittömyys tulee olemaan vaikein kuukausi. Edes rintaliivitön ei päihitä tätä kuukautta, koska pienirintaisuuteni puitteissa kuljen harvakseltaan ilman rinnoille suunnattua tukea. 

Olen siis ahidistunut ja varma siitä, etten selviä tätä kuukautta ilman meikkiä. En jossain määrin tahdokkaan. En tahtoisi millään aiheuttaa itselleni tarpeetonta paniikkia ja ahdistusta, etenkin kun tiedän, ettei tämä kuukausi muuta meikkaamistottumuksiani juurikaan, korkeintaan unohdan miten piirtää tasainen viiva eyelinerillä tai miten saada kulmakarvoista kivat. Aion silti yrittää, vaikka kirpaisi, sattuisi ja masentaisi kuinka paljon. Aion haastaa itseni ja laittaa itseni kunnolla likoon. Kyllä tämä kuukausi nopeasti menee. Toivottavasti. Huhhuh. 

"Hups, pääs lipsahtamaan..."

Otsikon lausahdus sopii tässä tilanteessa pariinkin kohtaan:
"Hups, pääs lipsahtamaan blogin päivittäminen."
"Hups, pääs lipsahtamaan ruma sana."

Eli tosiaan. Tämän kuun -ton on ollut kiroiluton. Ainakin kovasti se sitä on koittanut olla. Niinkuin moni voi arvata, rumia sanoja on saattanut päästä lipsahtamaan pari. Tai muutama. Ja ehkä kourallinen lisää. Lipsahdukset sijouttuivat kuitenkin vain alkukuukauteen. Oli todella hankala olla kiroilematta, kun oli jo tottunut siihen, että aina silloin tällöin kirosana saattoi sopia lauseeseen ja sen sanomaa tehostavana täytesanana. Nyt kun on iskostanut päähänsa ajatuksen siitä, että ei saa kiroilla, ei niitä kirosanoja enää tulekaan. Korvikkeita niille kuitenkin löytyy kuten vitsi, hitsi tai virnistys. Joskus vaan niitä tehostesanoja tarvitsee ja korvikkeet on täyttänyt tämän kiroiluttoman aukon osaltaan riittävän hyvin.

Katjan kanssa keskustelimme kiroiluttomasta ja molemmat olemme huomanneet saman asian: kiroilu kuulostaa tosi pahalta. Se oikein särähtää korvaan! Jos kuulee jonkun kiroilevan, tulee päähän ajatus: "Ei noin saa tehdä!" Kiroilusta on nyt melkein tullutkin asia kielletyllä listalla. Näin kävi monelle muullekin kuukauden kohteena olleelle asialle: tipattoman jälkeen tuntui väärältä juoda, herkuttoman jälkeen väärältä syödä herkkuja ja nyt ei vaan enää saa kiroilla. Aijonkin ottaa tästä kuusta opikseni ja vähentää kiroilua. Voisin jopa pitää tämän kiroiluttoman ajatuksen päässäni ja käyttää ainostaan korvikkeita. En halua kuulostaa enää siltä kirosanojen tulvalta mikä ennen olin.

Se kirouluttomasta!

Huomanna on se päivä! Se mörkö, jonka tuloa olemme kauhulla odottaneet... Se päivä, jolloin alkaa meikitön! Se on aivan ovella. Ideanahan on siis se, että kuukauteen emme saa meikata, kuten nimestä voikin jo aavistaa. Ei minkäänlaista meikinhiventä naamatauluun!
Hirvittää. Nimittäin meikitön naamatauluni on aivan jotain muuta kuin kaunis, suorastaan hirveä. On sitä punaista näppyä, punoittavia poskia, tummia silmänalusia, olemattomia ripsiä ja kulmakarvoja. Ripsien ja kulmien olemattoman vaalea väri korostuu vielä entisestään värjättyyn tummaan tukkaani niitä verraten. Mistä nyt saan valoa ja väriä kalpeille kasvoilleni jos en meikistä!? Eihän sitä kehtaa enää missään näyttäytyä.

Tältä kuukaudelta toivonkin, että opin kulkemaan ilman meikkiä huoletta ja kantamaan itseäni juuri sellaisena kuin olen. Onko meidän oltava sellaisia siloposkisia ja räpsyripsisiä kaunottari, mitä mainokset ynnä muut meidän päihimme täydellisestä naisesta iskostavat? Ei tosiaan! Tähän ajatukseen nojaten kohdistan kohti meikitöntä.

Totuttelu meikittömään alkoi jo viikko sitten meikin vähentämisellä. Kohta se poistuu kokonaan. Nyt laitan vielä meikin rippeet naamalleni ja suuntaan töihin.

- Jaana

TVtön

Heissan!

Tosiaan on ollut sen verran kiireitä, että ei ole juurikaan blogitekstejä kerennyt kirjoittelemaan. Eipä ole kerennyt juuti telkkariakaan katselemaan! Nyt kuitenkin liikeni hetki keskittyä kirjoittamiseen. Selvennetään siis nyt heti alkuun, että Jaana on se, kuka täällä tällä hetkellä kirjoittelee.

Eli nyt. Meneillään on telkkariton. Hui. Tosiaan telkkari on aina ollut aika "suuressa" osassa mun elämää, joten homma on aikalailla juurtunut tapoihin. Meilläkin kotona telkkari on päällä koko ajan. Eikä vain yksi telkkari vaan kaksi! Tämä kiusaus ei kuitenkaan tässä kuussa juurikaan pääse häiritsemään. Yleensä telkkarista tulee seurattua vähintään kahta sarjaa aktiivisesti ja sitten on myös nämä ohjelmat, joita tuleee katsottua sillontällön, aina kun huomaa sen telkkarista tulevan. Tähän kuuhun osuivat myös täydellisesti Euroviisut ja jääkiekon MM-kisat. Enpä olisikaan näitä halunnut nähdä! Euroviisuhulluna hieman harmitti ettei kyseisiä kisoja päässyt seuraamaan. Ruudun tuijottaminen on ollut yleensä myös se asia, jota tehdään, kun ei ole mitään tekemistä. Tai silloinkin kun tekemistä on aivan liikaa... Se on hyvä pakopaikka arjesta.

Kesä on itselleni kuitenkin niin kiireistä aikaa, että aikaa telkkarin töllöttämiseen ei juurikaan ole. Päivät kuluu omassa kahvilassa työskennellen, neljän seinän sisällä, aurinkoa piilossa, munkin tuoksussa. Iltaisin olisi aikaa telkkaria katsellakin ja sitä kaipaisinkin, rauhoittumista hoppuisen päivän jälkeen: naminami ruokaa ja joku hyvä elokuva. Oijoi... Ja nimenomaan telkkarista tämä! Tottakai olisi tietokone, mutta sen ruutu on monta kertaa telkkarin ruutua pienempi. Ei se ole sama asia! Kelpaa se kuitenkin pahan paikan tullen. Onneksi netistä löytää salkkarit, mutta kaikkea ei sieltä löydykään. Harmi.

Telkkarin ruutua onkin yllättävän vaikea vältellä, niin kuin Katja jo totesikin. Ruutuja on vähän joka puolella eikä niitä edes aina tajua. Yllättävän helposti katse vain kääntyy siihen suuntaan. Ja jää sinne! Täytyy siis myöntää, että kyseistä ruutua on tullut pari kertaa tässä kuukauden aikana vahingossa vilkaistua. Kovin tuskallinen tämä kuukausi ei kuitenkaan ole ollut, mutta kaipuu TV-ruudun ääreen alkaa jo olla suuri. Huomaa tässä kuintenkin, että ilman tätä, Katjaa lainaten, "litteää laattaa" voi kuitenkin elää.

Pitkän kirjoitustauon jälkeen teksi voi olla aika kummallista luettavaa, mutta toivottavasti siitä edes jonkinlaisen selon saa! Kohta kirjoitellaankin sitten jo kiroiluttoman merkeissä, vitsit.

-Jaana

Telkkariton!!!!!!!!!!!!

Täällä kaivataan päivitystä!

Telkkariton siis meneillään. Ollut jo hyvän aikaa, puoli kuukautta. Varmaan ihan hyvä laittaa ihan alkuun säännöt:

- Ei saa katsoa TV ruutua
- Saa katsoa tietokoneelta, puhelimesta, "pädistä", leffassa jne. ohjelmia, leffoja, dokumettejä jne. MUTTA EI TV -nimellä varustetuista tekniikan laitteista.

Moni ajattelee säännöt kuultuaan, että no just, toihan on ihan helppoa. Miksette haasta itteenne? Mutta voin rehellisesti kertoa tämän olleen aikamoista kidutusta aika-ajoin. Mikään ei ole helpompi ohjelmien katselupaikka kuin TV. TV:tä ei tarvitse ladata, eikä tarvitse pelätä nettiyhteyden kaatumista. Ohjelmat telkkarissa ovat siinä sillä hetkellä, ei tarvitse alkaa ladata jostain maksullisesta tai maksuttomasta paikasta monen tunnin operaatiolla yhtä elokuvaa, vaan sen voi katsoa siinä ja nyt. Tosin, TV:ssäkin saattaa joutua odottelemaan ohjelman alkamista, eikä itse voi päättää muuta kuin mitä kanavaa tahtoo katsoa. SILTI! TV on useimpien kotien keskiössä, siinä niin, olohuoneessa. Esim. meillä, äiti tulee kotiin töistä, TV käynnistyy ja kohta koko perhe hilautuu sohvalle tuijottamaan mitä maaginen, ei boksi vaan litteä laatta, mahtaa sanoa. Minä tuijotan seiniä tai selailen puhelinta, josta tulee ajan kanssa loppumaan akku.

Jotkut eivät ole vieläkään vakuttuneita tämän kuukauden haasteesta, joten lisään suuuuuuret suomalaisia koskettavat tapahtumat. Euroviisut ja jääkiekon MM. Kiva. Niitä ei seuratakkaan perinteiseen tapaan telkusta, vaan joko tyydytään kuuntelemaan tai sitten etsitään vaihtoehtoisia ratkaisuja internetin puolelta. Paikan päälle voisi mennä katsomaan, mutta aika hintavaa. Esiin astuu siis taas vaikeuksia. Itse asun korvessa ja jo tietokoneen virittäminen jonnekkin on olevinaan työlästä. Lisätään sitten nettiyhteyksien naurettavuus. Homma ei mene niin, että nettiyhteyttä joko on tai ei ole. Nettiyhteyttä voi olla vähän, niin minimaalisesti, että jo ajatus kokonaisen pelin lähes livenä katsomisesta on kaukainen unelma. Lisätään kaikki viiveet, kuvan äkilliset katoamiset ja todetaan, ettei tarvitsekkaan nähdä juuri tätä peliä. Inhottavaa sekoilua.

Kaiken tämän lisäksi telkkareita on käytännössä kaikkialla. Tässä muutama viikko takaperin mentiin erääseen "pubiin" istumaan ja juomaan yhdet tai kahdet. Siinä aikani seurailin TV:n näytöltä karaoke laulannan sanoja, kunnes tajusin mitä juuri tein. Siellähän oli TV!! Telkkareita kohtaa yllättävissä paikoissa ja tilanteissa, missä ei ole välttämättä ennen tajunnut tuijottavansa telkkaria. Odotusaulat, baarit ja kaikki muut, missä TV yhtäkkiä pamahtaa eteen, varoittamatta. Myös joskus telkkarin kuvaruudulta tulee sellaista materiaalia (nyt tarkoitan ihan vaikka pleikka peliä tai kaupassa pyöriviä mainoksia), ettei ensin edes tajua katselevansa telkkaria. TV on niin monimuotoinen viihdyttäjä ja kanssaolija, että sen vältteleminen on yllättävän vaikeaa. Ja joskus käy vielä niin "hassusti", että yksinkertaisesti vain unohtaa ettei saa katsoa ja tuijottaa hyvänkin aikaa jotain hyvääkin ohjelmaa. Sitten valpastuu ja miettii, että mitäs nyt.

Jos joku vielä miettii, että LOL yrittäkää, niin löytyy vielä yksi inhottava seikka tästä telkkarittomasta. Tämä seikka ei ole yllättävä, vaan se todetaan jokaisen kuukauden kohdalla AINA ja se oikeastaan on koko tämän vuoden juju. Televisio on meille, ainekin minulle, yksinkertaisesti niin suuri tottumus ja arjenasia, että koen pientä eroahdistusta. En tosin yhtä suurta kuin facebookin kanssa, mutta eroahdistusta silti. Vaikka olenkin maailman huonoin sarjojen seuraaja TV:stä, koen tämän kuukauden yllättävän haastavana. Kotona jatkuvasti pauhaava telkkari, iltojen ilo, on nyt vain melu, jonka katsominen on väärin. . Minussa on taas henkinen aukko.

Kuitenkin on pakko kaikkien näiden haastavuuksien jälkeen todeta, että voisin elää ilman TV:tä. Se ei varmaan olisi vaikeaa heivata tuota kapistusta pois ja varmaan osaisin selvitä hyvinkin. Kaikkeen tottuu ja tämän kuukauden suurin vaarantaja onkin muut kanssaeläjät, jotka nauttivat telkkarin tuomaa viihdykettä.

Ihan loppuun vielä ilmoitan, että tämän tekstin kirjoitti Katja aivan yksin oman pikku pääkoppansa avulla, koska haastekumppanini Jaana on kaukana työskentelemässä koko kesän. Yhteisiä kirjoitushetkiä saa varmaan hakemalla hakea, mutta toivottavasti niitä tulee ja toivottavasti Jaanakin löytää tiensä kirjoittelemaan tänne.

- Katja (älkää soimatko kirjoitusvirheistä joille olen sokeahko)

Herkuton päättymäisillään!

Olemme olleet lähes kuukauden ilman herkkuja. Herkuton on sujunut heikosti Katjalla, koska Katja sortui eräänä aamuna yllättävään muffinssiansaan. Jaana on pysynyt lujana ja vain unelmoinut ja nähnyt unia herkuista. Miten rakankaisemme Katjaa? Sanokaa te, Katja itse kokee jo saaneensa rangaistuksen, koska tuntee häpeää sekä valtavaa mielipahaa tilanteesta.

Olemme kehitelleet herkkujen tilalle vaihtoehtoisia naposteltavia, esimerkiksi elokuvan ajaksi. Jaana kehitteli ruissipsejä (jotka periaatteessa ei sipsejä, kuten pringles) ja niihin dippiä ja perunasalaattia. Ja molemmat söivät viinirypäleitä, koska ne ovat kuin hedelmien sipsejä ja karkkeja.

Haastavaksi tämän kuun on tehnyt musikaali, jossa meitä näyttelijöitä hukutetaan kaikenlaisiin herkkuihin. Sipseihin, suklaaseen, leivoksiin jne. "Ei kiitos". Harmiksemme emme ennen tätä kuuta edes ajatelleet, että musikaalissa olisi näin paljon herkkuja tarjolla. Muita haastavuuksia: ensimmäinen pääsiäinen ilman suklaamunia, mummot (koska pakottava tarve tehdä kaikenlaista hyvää) ja erittäin jäätelönhimoa kasvattava sää.  Mutta kuu kääntyy jo loppu puollelle ja homma alkaa olla paketissa.

Plussat ja miinukset:
+ ei niin paljon kaloreita (ei kyllä näy vaa'assa..)

- joka paikassa herkkuja ja niiden näkemiseltä ei voi välttyä.
- herkun määritteleminen
- ahdistus ja "painajaiset"

Tiivistelmä:
Herkuton osoittautui yllättävän haastavaksi, eikä se tuottanut mielihyvää, kuten alkoholiton tuotti.

Kohti seuraavia haasteita, seuraavassa postauksessa telkkarittomasta lisää.
Jäätelöä himoiten,
Katja ja Jaana

ps. emme jaksa oikolukea sokerinpuutteen johdosta, pahoittelut.

Hups! No mennään sitten vaikka herkuttomalla.

Jotain tapahtui ja blogin kirjoittaminen jäi. Viime kuukausikin jäi. Jo heti ensimmäisen viikon jälkeen todettiin valheettoman olevan liian monimuotoinen haaste meille. Ehkä rehellisyys olisi mennyt helpostikkin, mutta sarkasmin määrä (etenkin jaanalla) oli niin holtitonta, että kokoajan piti korjailla sanomisiaan. "Joo tosi kiva paita.. Eiku siis toi on kyl aika ruma". Valheetonta oli myös niin vaikea määritellä ja tarkastella, että päätettiinkin pitää myöhästelemätön. Aloitettiin se joo, muttei jaksettu tänne blogin puolelle kirjoitella ja niinhän siinä kävi, ettei sitten loppujen lopuksi sitäkään tehty loppuun. On siis hyvin tärkeää tulla tänne kirjoittelemaan tai kaikki menee päin metsää.

Kuukausien järjestys on siis muuttunut. Uusi järjestys tulee tässä:
huhtikuu: herkuton
touko: telkkariton
kesä: kiroiluton
heinä: meikitön
elo: ostoton
syys: autoton
loka: lihaton
marras: rintaliivitön
joulu: sheivaamaton

JA NÄITÄ EI MUUTETA!!!!!!!

Nyt olisi sitten vuorossa herkuton. Maanantaina alkoi, koska siitäkin oli epäselvyyksiä. Emme voikkaan noudattaa meidän alunperin suunniteltua järjestelmää, koska ostoton tälle kuukaudelle olisi ollut kidutus. Ylioppilasjuhlamekot saattaisivat pompata esiin juuri tällä kriittisellä kuukaudella. Herkuton tuntui ihan järkevältä ja aikaan sopivalta. Sitten muistimme musikaali ensi-illan, jossa tarjoillaan jos jonkinmoista herkkua. Noh, enää ei kyllä varmasti peruta tätä muutosta, koska liika säätäminen tekee tästä vaikeampaa, epäselvempää ja tehottomampaa. Varmaan kaikki lukijamme (joita siis on tosi monta) ovat ihan samaa mieltä. Viime kuukauden säädön takia koko homma meinaa kaatua ja nyt on sitten vuoro nostella sitä pystyyn ja kokeilla josko tämä homma pysyisi kasassa.

Herkuton tulee olemaan itselleni ihan kamalan vaikea. Olen hyvin perso jäätelölle ja en tiedä miten selviän tämän viikon alle kuukauden ilman jäätelöä. Muut herkut on vähän helpompi välttää, koska niitä tulee harvemmin osteltua. Karkit ei tuota mitään ongelmaa, koska en ole oppinut hotkimaan tai edes ostamaan karrkipusseja. En muista milloin viimeksi olen ostanut karkkipussin ja syönyt sen kokonaan. Siitä nimittäin on jo aikaa.

Herkuttoman ongelma oli myös sen rajaaminen. Jaanalle esim. kala on suurta herkkua, vaikka kala on terveellistä. Pitäisikö meidän syödä yksi kokonainen kuukausi pelkkää pahaa ruokaa, ruokaa josta emme nauti millään tasolla? Kuulostaa aika julmalta ja jopa kidutukselta. Päätimme rajata herkuttoman näin:

-  ei leivoksia
- ei karkkia (salmiakki, suklaa, hedelmäkarkit, toffee yms.)
- ei jäätelöä
- ei sipsiä

Mutta saa syödä:
- pannaria ilman hilloo XD
- jugurttia
- rahkaa
- ruokaa

Ja pitää muistuttaa, että ollaan oltu herkuttomalla tämän kuun seitsämännestä päivästä lähtien! :-)

Heihei Facebookiton ja maaliskuun yllätys!

Kohta olisi aika hyvästellä facebookiton (JES) ja toivottaa maaliskuun haasteet tervetulleiksi. Facebookittomasta mieleen jäi erittäin vahvasti ahdistus, epätietoisuus ja tekemisen puute. Ei siis harmita yhtään, että helmikuu ja facebookiton päättyy. Jäljellä on reilut kaksi tuntia ja sitten alkaakin mahdoton facebookin selaaminen. Vaikka facebookiton on luonut lähinnä negatiivisia tunteita, niin kuukausi on silti mennyt yllättävän nopeasti, suorastaan naurettavan nopeasti. Toivotaan että tulevissa haasteissa kuukaudet vierähtävät myös yhtä nopeasti ja jälkikäteen tarkasteltuna myös helposti.

Ja sitten maaliskuun muutokseen. Meillä oli eräs suuri ongelma. Meidän piti sattuneista syistä muuttaa miehetön maaliskuu joksikin muuksi. Ainut ongelma vaan oli, että kaikki jollain asteella mahdolliset vaihtoehdot oli jo käytetty ja jäljellä oli lähinnä idioottimaisia "puhumaton" "housuton" jne. Pohdittiin koko kuukausi ihan hämmentyneinä, että mitä ihmettä me maaliskuun kanssa tehdään. Kaksi päivää ennen viikon loppua idea tuli ja varmistui. Maaliskuu tulee olemaan valheeton.

Mutta eikö sitä valheetonta ole aika vaikea määritellä? Kyllä. Sitä on mahdoton määritellä ja siksipä meillä ei ole rangaistusta (ellei valhe oli aivan ilmiselvä), vaan tavoitteita ja haasteita itsellemme. Tämä kuukausi täytyisi siis viettää puhtaana, reiluna ja totta puhuvana pulmusena, joka sanoo asiat niinkuin ovat. Ystävät rakkaat, älkää täysin hyljätkö meitä. Me itse raportoimme millaisia ongelmia ja millaista on puhua suoraan ja toivon mukaan kerromme jos erehdymme valheen tielle.

Idea valheettomasta tuli kuin tyhjästä. Olimme miettineet päämme puhki kaikenlaisia vaihtoehtoja maaliskuulle ja mielestämme tämä oli jännittävin ja parhain, vaikeuksistaan huolimatta. Tässä yhteiskunnassa, jossa elämme, valheista, etenkin valkoisista, on tullut osa arkipäiväämme. Kukaan ei voi sanoa puhuvansa aina ja vain totta, suoraan ja kylmästi, koska niin tapahtuu vain elokuvissa. Aina kaunistellaan, ei myönnetä asioita, vääristellään ne kuulostamaan paremmilta tai jopa valehdellaan ihan suoraan ja päin naamaa. Tästä tavasta meidän tulisi päästä eroon. Puhua valheetta, ilman liiallisia kaunisteluja ja suoraan. Kuulostaa, että ystävillemme tämä käy vaikeaksi, joten kuten jo mainittu, ystävät ja tutut, koittakaa ymmärtää ja koittakaa kestää. Pääasia: mahdollisimman rehellinen mielipide kaikkeen!

Säännöt:

- EI valehtelua
- ei turhaa kaunistelua
- ei sarkasmia
- ei valkoisia valheita
- ei kiertelyä
- Jos ei halua vastata, niin ei vastaa.

Heihei Tipaton, moi Facebookiton....

Tämä facebookiton osoittautui heti ensimmäisenä päivänä (1.2) kello kahdeksan, erittäin ahdistavaksi. Joka aamuinen facebook selailu pitäisi korvata jollain muulla, muttei esim. instagrammin ohut ja kuvapainotteinen sisältö täytä tätä facebookittoman luomaa tyhjyyttä. Ahdistus on siis erittäin vahvana ilmassa. En tunne olevani tippaakaan vapautunut, mikä toisaalta taas korostaa entisestään facebookin luomia kahleita ja sitä vahvaa otetta sielustani.

Ehkä tämä helpottaa. Ehkä opin löytämään jotain muuta mihin addiktoitua ja sitten pidellä siitä kiinni ja olla sen hurmiossa. Ja ehkä en tahdo kohta palata facebookkiin ja sen koukuttavaan yhteisöön. Mutta näiden ensimmäisten päivien jälkeen voin sanoa kaipaavani juuri sitä yhteisöä, niitä juttuja ja sitä selaamisen ja stalkkaamisen tuomaa hurmiollista nautintoa. :-(

Alkupäivien fiilikset olivat ahdistavia. No, vieläkään ei olla vapauduttu facebookin luomista kahleista, vaan se pitää meitä otteessaan tiukasti. Kaipaamme mahdollisuutta stalkata ja selvittää tietoa ihmisistä, mahdollisuutta olla jutuista perillä, jutella ja jakaa tietoa ja kuvia. Kaipaamme siis facebookkia. Onneksi emme ole riippuvaisia mistään facebookin peleistä (Farm Ville, Candy Crush Saga), koska se ei olisi kiva juttu (:D).

Loppuun vielä infoa tulevaisuudesta. Maaliskuun haaste saattaa hyvinkin vielä muuttua, mutta siitä lisää myöhemmin!

Tässä tunnelmia ennen facebookitonta:
(En koe olevani vapautuneessa tilassa)

Glow,wow!

Tipaton haudattiin erittäin onnistuneesti! Viina virtasi jopa kahtena päivänä, pitihän sitä nyt sunnareitakin käydä viettämässä. Jälkikäteen katsottuna tipaton oli helppo ja itseasiassa aika miellyttävä. Sunnuntaina krapulassa, ihan turvonneena ja morkkiksessa pyöriessä muistot kuukauden aikaisista ihanista krapulattomista aamuista saivat entistä prameamman hopeareunuksen. Ja sitten noustessa sängystä, täristen ja voiden pahoin, kulkien läpi bileiden sotkeman mökin, käy ihminen miettimään elämänsä mahdollisuuksia. Olisi voinut olla kotona, herätä ilman minkäänlaisia kipuja ja oloja ja ilman vastuuta mökistä. Olihan meillä hauskaa, ei sitä voi kiistää, mutten omasta mielestäni saanut takaisin alkoholilliseen elämään palaamisesta tarpeeksi tyydytystä.

Juhlimme siis mahdikkaissa Glow bileissä, joissa meno ja tunnelma oli oikein nautittavaa. Tässä kuvamateriaalia, jota tuli yllättävän vähän.

juhlittiin myös tämän kruunupäisen tytön synttäreitä :)

Facebookiton!

O-ou...
Meillä alkaisi tämä karmivalta kuullostava facebookiton tänä yönä kello 00.00, jolloin poistamme facebooksovellukset mobiililaitteiltamme ja ilmoitamme facebookkin tauostamme. Käydäämpäs sitä ennen säännöt läpi:

1.  Ei saa kirjautua facebookkiin.
2. Saa esim. jos joku näyttää kuvaa facebookista, katsoa sitä, muttei saa alkaa selailla esim. etusivua.
3. EI poikkeuksia!

Rangaistukset:
viikoksi (facebookittoman jälkeen) kaverin valitsema kuva profiilikuvaksi. 1 rikkomus = 1 viikko 1 kuva.

Tästä kuukaudesta on tulossa erityisen haastava, koska meillä on penkkarit juurikin facebookittoman aikaan ja käytämme penkkareiden suunnittelemiseen facebookkia. Ylipäänsä kaikki hommat on aina kätevä suunnitella ja hoitaa facebookin välityksellä. Nyt emme voi lisäillä bilekuvia, turhia päivityksiä, jutella kavereille, eikä stalkata muita ihmisiä. Jäämme siis ulkopuolelle kaikesta! HUI!

Kääntöpuolena kaikelle negatiiviselle on, ettei facebook nyt häiritse meidän kirjoituksiin pänttäämistä. Eli nyt pitää keksiä jotain muuta häiritsevää, esim. siivota:-)

Toivottakaa onnea ja menestystä!

TIPATON LOPPUU!

URAKKA TULI PÄÄTÖKSEEN!

Aika on mennyt melkeimpä luvattoman nopeasti. Alkoholiton elämä on maistunut iha hyvin, yllättävän hyvin. Olo on ollut virkeämpi ja terveempi, ihanaa. Se ihanuus saa kuitenkin loppua heti alkuunsa nimiittäin korkki aukeaa heti 1.2.! Vaikka selvin päin on ollut ihan mukavaakin, on myönnettävä, että on sitä humaltumisen tunnetta jo vähän ikävä. Onhan se nyt kiva tunne; saa sekoilla ihan luvan kanssa estoitta eikä syy ole meidän vaan kuningas alkoholin.

Ajatuksia alkoholin käytön vähentämisestä on herännyt. Voiko humaltuminen olla enää hauskaa jos siitä tulee jo liian tuttua? Kai tässäkin pätee sama vanha sananlasku: liika on liikaa!

Ekun kohti uusia haasteita, JAIKS!

Tämän kuukauden ehottomat plussat ja miinukset:
+ terveellisempää
+ halvempaa
+ ei darrasia aamuja
+ ei morkkista
+ parempi olo

- sosiaalisuus kärsii hieman
- paineet kasaantuvat
- liian järjissään

Laitellaan kuvia GLOW meiningistä ja kun repeää tämä tipaton! :)

Ensimmäiset haasteet ja onnistumiset!

Tälläistä tuli kirjoteltua tuossa viikko sitten. Julkaisu vaan, sattuneista syistä, vähän jäi. Joten lukekaapa millaiset fiilikset oli viikko sitten ja lopusta lukekaa nykyiset fiilikset. Tulossa on pitkä ja paljon tekstiä sisältävä postaus, mutta pyydämme armahdusta!

Hei!
Tipaton on käynnistynyt hyvin. Kumpikaan meistä ei ole romahtanut, sortunut tai mitään muuta negatiivista, vaan sinnittely on kantanut eteenpäin. Pitää tosin todeta, ettei me olla selvitty kun vasta yhdestä viikonlopusta ja edessä on paljon haasteita.

Minä, Katja, koin ensimmäisen viikonlopun hyvinkin haastavana. Lauantaina pubilla pepsi lasin takana istuskellessa ja miettiessä mitä illalla tekee, ei tullut mieleen yhtään hyvää ja näppärää alkoholitonta ajanviettomuotoa. Piti vaan raahautua kotiin, mikä jälkikäteen ajateltuna ei ole lainkaan huono asia. Jotenkin se kielletyn hedelmän status alkoholilla teki siitä niin haluttavan ja himottavan, että tuntui jo ihan naurettavalta. Kuitenkin hommasta selvittiin ilman tippaakaan alkoholia.

Kävin pohtimaan, että entä jos yhtäkkiä vaan juon. Entä jos en voi kerta kaikkiaan pitää itseäni tipattomana, vaan yhtäkkiä kumoaisin lasillisen, tölkillisen tai jotain alas. Pelottaa, että käy semmoinen mind fuck tilanne, että silmät vaan sumenee halusta "painaa nappulaa" eli juoda hiton alkoholia! Onneksi kuitenkin omistan myös pienen järjen hivenen aivoissani (joku voi olla toista mieltä) ja tajusin, että niin kauan kuin tilani ihmisenä on tälläinen, etten taannu tai laannu, en tee mitään niin päätöntä. Kuitenkin sellainen vaihtoehto on olemassa.

Tuleva lauatai tulee olemaan ehdottomasti ja ilman vastalauseita haastava. Vaikka nyt ei tekisikään mieli juoda mitään, niin lauantaina ääni kellossa voi hyvinkin muuttua. Me molemmat otamme riskin. Menemme yökerhoon selvinpäin juhlimaan erään todella hyvän ystävämme valmistujaisia. Kaikki muut ovat mitä luultavimmin alkoholin vaikutuksen alaisia, juovat herkullisia drinkkejä ja sekoilevat höyryissänsä. Me katsomme sitä touhua ihan toisilla silmin, muttei se todellakaan tarkoita sitä, ettemmekö voisi ja osaisi pitää hauskaa ;)

Helppoa tästä hommasta tekee se, että todella iso osa porukastamme on tipattomalla. Emme ole ainoita sotureita, vaan kuulumme tipattomien sotureiden arvokkaaseen rivistöön! Meitä on siellä pubilla pepsilasillisen takana monta ihmistä. Me kaikki juomme sitä pepsiä, me kaikki taistelemme. Ja me saamme palkinnon. Helmikuu kun koittaa, koittaa myös megalomaaniset (rantasalmen mittakaavassa) Glow Partyt, joita ei kukaan voi missata! Sinne siis säästämme itseämme, kehoamme ja maksaamme.

Ps. Läysin ennen tipatonta tosi tosi herkullisen ja kivan drinkin, josta ainekin minä aion nauttia täysin maksoin ja mahalaukuin heti kun tipaton päättyy. Tässä ohjeet, nam nam:

2 cl Salmiakki likööri

2c Passionhedelmälikööri

12 cl Energiajuoma

Täytä grogilasi jäillä, lisää alkoholit ja pidennä energiajuomalla, tarjoile pillin kera.

ei löytynyt kuvaa itse drinkistä, joten kuva sitten myöhemmin, kuhan drinkin saa eteensä ;)

Heissan!

Tipattomasta on tosiaan selvitty tähän asti aivan kunnialla. Minun, Jaanan, ei ole edes tehnyt mieli alkoholia saatikka lähteä baariin bailaamaan. Niin, ei ole tehnyt mieli. Eikä tee nytkään. Outoja sanoja ihmisen suusta, joka on tottunut juhlimaan joka viikonloppu ja kannustanut myös kavereita tekemään niin. Ihmisen, jonka on aina ollut päästävä jonnekkin tuulettumaan. Pois kotoa samojen seinien sisältä ihmisten ilmoille. Kaikki tämä mielellään alkoholin vaikutuksen alaisena. Siinä minä, luottobilettäjä. Missä tämä ihminen nyt on?

Voi olla, että tämä reilu viikko on ollut vain joku hupsu ohimenevä mielenhairahdus. Vai onko vain tullut aika sysätä bilettäminen sivuun? Enpä usko. Mutta se jää nähtäväksi.

Tälläistä tuli siis kirjoiteltua viikko sitten. Pelkäsimme tosissaan viikonloppua, että entä jos yhtäkkiä himomme alkoholia kohtaan kasvaa tahattoman ja hallitsemattoman suureksi. Niin ei kuitenkaan käynyt. Ilta oli hauska ja tapahtumarikas, vaikka alkoholilla ei ollut osuutta asiaan. Itseasiassa teimme erään kokeilun. Voisiko saada lumehumalan, jos juo alkoholittomia, alkoholia muistuttavia juomia. Kävimme ostamassa Hello Kitty "skumppaa" jonka kumosimme tavalliseen tapaan hirveällä kiireellä autossa ja baarissa tilasimme energiajuoma -shotit, joissa ei ollut tippaakaan alkoholia. Tulokset eivät olleet kovinkaan päätä huimaavia. Meno saattoi hivenen kohentua, muttei lumehumalasta ollut tietoakaan.

Tuli kuitenkin todettua pöydästä selvillä silmillä tanssilattialle katsellessa, ettei se humalaisten meno ole kovinkaan kummoista. Oikeastaan se ryhmähumaltuminen on äärimmäisen noloa. Naiset "huorailevat" ympäriinsä. Nuolevat ketä tahansa, hinkkaavat peppujaan ja kiljuvat innoissaan. He humaltuvat nopeaan tahtiin, niin nopeaan, ettei tasapaino enää riitä korkoihin, vaan pitää tukeutua kehen vaan. Kaikki ei ole tälläisiä, mutta yllättävän moni. Ja mitä miehiin tulee. Eih. Miehet luulevat olevansa alfauroksia. Tasan tarkkaan jokainen mies baarissa kuvittelee niin ja käyttäytyy sen mukaan. He katselevat naisten lihatiskiä kuin himokkaat koirat luita. He tahtovat sitä yhtä ja ainutta ja aikovat olla kuinka ällöjä tahansa. Yhteistä molemmissa sukupuolissa on tanssitaitojen väärinarviointi. He luulevat näyttävänsä seksikkäiltä ja kuumilta tanssijoilta, mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Emme epäile yhtään, ettemmekö näyttäisi itse aivan yhtä noloilta ja naurettavilta hiihtäjiltä humalapäissäni, toivomme vaan ettei kukaan tuttu ole koskaan selvinpäin näkemässä sitä ilakointia !

Pitää myös todeta krapulattomat aamut aivan ihaniksi. Ne vaan on ihania, vaikka kyllä krapula-aamutkin joskus ovat hauskoja, mutta ei ne voita sitä olotilaa, kun ei okseta, satu päähän tai muuten vaan heikota ja kaduta. Viikonlopuillekkin on tullut keksittyä paljon tähdellisempää tekemistä. Esim. tänään (perjantaina) olemme suunnitelleet kaikkea terveellistä ja raikasta tekemistä. Katja menee uimaan ja Jaana hiihtämään ja illan hämärtyessä me molemmat menemme kokeilemaan jotain uutta; aseella ampumista.

Rahaa ei silti säästy paljoakaan. Kaikki tähdellinen alkoholiton tekeminen tahtoo useimmiten maksaa. Uiminen, leffa, ravintola, ampumakurssi, kuntosali jne. Toki löytyy myös ilmaisia vaihtoehtoja kuten kotona oleilu, lenkkeily raikkaassa ulkoilmassa jne. Mutta joskus on kiva tehdä myös jotain muuta, kuin himmailla kotona. On ihan hauska päästä välillä ihmistenkin ilmoille!

Lisää postauksia tiedossa, toivottavasti hivenen ahkerammin!