TVtön

Heissan!

Tosiaan on ollut sen verran kiireitä, että ei ole juurikaan blogitekstejä kerennyt kirjoittelemaan. Eipä ole kerennyt juuti telkkariakaan katselemaan! Nyt kuitenkin liikeni hetki keskittyä kirjoittamiseen. Selvennetään siis nyt heti alkuun, että Jaana on se, kuka täällä tällä hetkellä kirjoittelee.

Eli nyt. Meneillään on telkkariton. Hui. Tosiaan telkkari on aina ollut aika "suuressa" osassa mun elämää, joten homma on aikalailla juurtunut tapoihin. Meilläkin kotona telkkari on päällä koko ajan. Eikä vain yksi telkkari vaan kaksi! Tämä kiusaus ei kuitenkaan tässä kuussa juurikaan pääse häiritsemään. Yleensä telkkarista tulee seurattua vähintään kahta sarjaa aktiivisesti ja sitten on myös nämä ohjelmat, joita tuleee katsottua sillontällön, aina kun huomaa sen telkkarista tulevan. Tähän kuuhun osuivat myös täydellisesti Euroviisut ja jääkiekon MM-kisat. Enpä olisikaan näitä halunnut nähdä! Euroviisuhulluna hieman harmitti ettei kyseisiä kisoja päässyt seuraamaan. Ruudun tuijottaminen on ollut yleensä myös se asia, jota tehdään, kun ei ole mitään tekemistä. Tai silloinkin kun tekemistä on aivan liikaa... Se on hyvä pakopaikka arjesta.

Kesä on itselleni kuitenkin niin kiireistä aikaa, että aikaa telkkarin töllöttämiseen ei juurikaan ole. Päivät kuluu omassa kahvilassa työskennellen, neljän seinän sisällä, aurinkoa piilossa, munkin tuoksussa. Iltaisin olisi aikaa telkkaria katsellakin ja sitä kaipaisinkin, rauhoittumista hoppuisen päivän jälkeen: naminami ruokaa ja joku hyvä elokuva. Oijoi... Ja nimenomaan telkkarista tämä! Tottakai olisi tietokone, mutta sen ruutu on monta kertaa telkkarin ruutua pienempi. Ei se ole sama asia! Kelpaa se kuitenkin pahan paikan tullen. Onneksi netistä löytää salkkarit, mutta kaikkea ei sieltä löydykään. Harmi.

Telkkarin ruutua onkin yllättävän vaikea vältellä, niin kuin Katja jo totesikin. Ruutuja on vähän joka puolella eikä niitä edes aina tajua. Yllättävän helposti katse vain kääntyy siihen suuntaan. Ja jää sinne! Täytyy siis myöntää, että kyseistä ruutua on tullut pari kertaa tässä kuukauden aikana vahingossa vilkaistua. Kovin tuskallinen tämä kuukausi ei kuitenkaan ole ollut, mutta kaipuu TV-ruudun ääreen alkaa jo olla suuri. Huomaa tässä kuintenkin, että ilman tätä, Katjaa lainaten, "litteää laattaa" voi kuitenkin elää.

Pitkän kirjoitustauon jälkeen teksi voi olla aika kummallista luettavaa, mutta toivottavasti siitä edes jonkinlaisen selon saa! Kohta kirjoitellaankin sitten jo kiroiluttoman merkeissä, vitsit.

-Jaana