Olin varma, etten selviä edes ensimmäisestä viikosta. Selvisin kuin selvisinkin, mutten ole vielä varma, voinko selvitä kokonaista kuukautta. Meikki on itselle niiin tärkeä osa elämää. Se on asia, jonka parissa tahdon työskennellä tulevaisuudessa. Meikkaaminen on miellyttävää monesta syystä. Niistä hyvin pinnallisista ja joistakin ei niin pinnallisista syistä. Kun olen meikannut, tunnen näyttäväni hyvältä ja tunnen kiinnostuvani eritavalla ympäristöstäni. Eri asiat painuvat mieleen, olen sosiaalisempi, nauravaisempi ja kaikinpuolin tyytyväisempi. Meikittömänä en jaksa kiinnostua siitä mitä ympärilläni tapahtuu. Tahdon pyydellä anteeksi sitä, etten jaksanut nähdä vaivaa aamulla (johtuu varmaankin yhteiskunnan luomista pinnallisista normeista, jotka niin pyrin täyttämään). Meikittömyys tulee olemaan vaikein kuukausi. Edes rintaliivitön ei päihitä tätä kuukautta, koska pienirintaisuuteni puitteissa kuljen harvakseltaan ilman rinnoille suunnattua tukea.
Olen siis ahidistunut ja varma siitä, etten selviä tätä kuukautta ilman meikkiä. En jossain määrin tahdokkaan. En tahtoisi millään aiheuttaa itselleni tarpeetonta paniikkia ja ahdistusta, etenkin kun tiedän, ettei tämä kuukausi muuta meikkaamistottumuksiani juurikaan, korkeintaan unohdan miten piirtää tasainen viiva eyelinerillä tai miten saada kulmakarvoista kivat. Aion silti yrittää, vaikka kirpaisi, sattuisi ja masentaisi kuinka paljon. Aion haastaa itseni ja laittaa itseni kunnolla likoon. Kyllä tämä kuukausi nopeasti menee. Toivottavasti. Huhhuh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti