Ei kiva.

Hei kaikki!

Tämä kuukausi on ollut ehdottomasti minulle, henkilökohtaisesti, raskain ja ahdistavin kuukausi tähän mennessä. Edes facebookiton ja tipaton eivät pääse näille turhautumislukemille. Selvisin ensimmäisen viikonlopun, joka piti sisällään eräillä pienikokoisilla festareilla käynnin ja eräät rennot kotibileet, ilman meikinhiventäkään. Selvisin kaksi työpäivää Anolalla, selvisin ajotunnin ja sitten se tapahtui. Häpeällinen ratkeaminen meikin polulle. Sulkavan soudut ja rakkaan ukkini hautajaiset. Ei. En selvinnyt enää. Meikkasin kahtena päivänä. Niin. Rikoin meikitöntä, koska en enää kestänyt sitä tunnetta, minkä meikitön minulle antaa. Shame on me.

Tahdon kertoa siitä tunteesta, kun meikkasin vaikken olisi saanut.

Tunsin oloni jo ennen sitä petturiksi ja vakuuttelin itselleni vähän väliä, että voin meikata. Päässäni takoi kokoajan ääni, joka houkutteli ja pyrki oikeuttamaan meikkaamisen. Se ei hiljennyt, eikä omatuntoni ääni ollut tarpeeksi vahva ja kantava, vaan siirryin meikkaamaan. Sitten se tapahtui. Se odottamaton käänne. Meikkaaminen ei tuntunut läheskään niin hyvältä, kuin odotin sen tuntuvan. En omasta mielestäni näyttänyt yhtään sen kauniimmalta tai kivemmalta, vaan oikeastaan vaan suttuiselta versiolta puhtaasta katjasta. En osannut meikata niin kuin olisin halunnut! En pitänyt siitä meikistä, jonka itselleni loin ja ahdistuin entistä enemmän. Olin rikkonut meikitöntä, enkä edes saanut siitä tarpeeksi tyydytystä. Sain entistä huonomman fiiliksen. Olin siis ruma, vaikka tunkisin naamaani mitä.

Onko meikittömän idea siis tämä: jos olet ruma, olet ruma meikinkin kanssa? Koska siltä minusta tuntuu! Meikitön on saattanut kaiken ahdistavuutensa keskellä näyttää oikeat kyntensä. Meikki olikin vain illuusio mielessäni, illuusio jonka mukaan näytän paremmalta meikin kanssa. Voi olla, etten näytä ihan näin rumalta, kuin miltä ilman meikkiä näytän, mutten voi koskaan saada itsestäni kaunista. Tai voi olla, etten osaa meikata itsestäni kaunista. Turhauttavaa! En tiedä miten nämä havainnot itsestäni ja meikittömästä vaikuttavat tulevaisuuteeni, mutten näe tästä kuukaudesta mitään hyötyä enää. Tämä vain alentaa itseluottamusta, puhumattakaan itsevarmuudesta. 

Jaana ei keksinyt mitään muuta rankaisua, kuin omantunnon tuskat. Omatuntoni päätti keksiä rangaistuksen. Korvaan nämä meikilliset päivät jatkamalla meikitöntä kaksi päivää pidempään. Eli minun meikittömäni loppuu 3.8, kun Jaanalla se loppuu 1.8. Joidenkin mielestä rangaistus on liian helppo, joten jos tiedät paremman tavan rankaista sääntöjen rikkomisesta, niin kerro ihmeessä.

Erittäin kaunista ja meikillistä kesää muille, jotka eivät haasteeseemme uskaltautuneet! Tässä pari kuvaa ihmisistä, joita meikki muuttaa hyvinkin paljon.

:-(

Jaana jo kirjoitteli tuntemuksia meikittömästä tänne. Ajattelin itsekkin vähän kertoilla. 

Olin varma, etten selviä edes ensimmäisestä viikosta. Selvisin kuin selvisinkin, mutten ole vielä varma, voinko selvitä kokonaista kuukautta. Meikki on itselle niiin tärkeä osa elämää. Se on asia, jonka parissa tahdon työskennellä tulevaisuudessa. Meikkaaminen on miellyttävää monesta syystä. Niistä hyvin pinnallisista ja joistakin ei niin pinnallisista syistä. Kun olen meikannut, tunnen näyttäväni hyvältä ja tunnen kiinnostuvani eritavalla ympäristöstäni. Eri asiat painuvat mieleen, olen sosiaalisempi, nauravaisempi ja kaikinpuolin tyytyväisempi. Meikittömänä en jaksa kiinnostua siitä mitä ympärilläni tapahtuu. Tahdon pyydellä anteeksi sitä, etten jaksanut nähdä vaivaa aamulla (johtuu varmaankin yhteiskunnan luomista pinnallisista normeista, jotka niin pyrin täyttämään). Meikittömyys tulee olemaan vaikein kuukausi. Edes rintaliivitön ei päihitä tätä kuukautta, koska pienirintaisuuteni puitteissa kuljen harvakseltaan ilman rinnoille suunnattua tukea. 

Olen siis ahidistunut ja varma siitä, etten selviä tätä kuukautta ilman meikkiä. En jossain määrin tahdokkaan. En tahtoisi millään aiheuttaa itselleni tarpeetonta paniikkia ja ahdistusta, etenkin kun tiedän, ettei tämä kuukausi muuta meikkaamistottumuksiani juurikaan, korkeintaan unohdan miten piirtää tasainen viiva eyelinerillä tai miten saada kulmakarvoista kivat. Aion silti yrittää, vaikka kirpaisi, sattuisi ja masentaisi kuinka paljon. Aion haastaa itseni ja laittaa itseni kunnolla likoon. Kyllä tämä kuukausi nopeasti menee. Toivottavasti. Huhhuh.